"Olen 28 vuotias mies, vajaa 180 senttiä pitkä, paino liikkunut 85-100 kilon välissä. Pidän syömisestä, varsinki makeasta ja roskaruuasta. Yleensäkki kaikki on hyvää, kun sitä on riittävästi, mikä valitettavan usein johtaa ylisyömiseen "ähkyyn" ja kun siitä selviää, niin tietty jotain makeaa päälle:)
Tiedän, että paino on hyvin hallinnassa, mutta varmaan suureksi osaksi fyysisen työn ja pitkien päivien vuoksi. Tietysti mahdollisuuksien mukaan käyn salilla, lenkkeilen koiran kanssa ja harrastan kaikkea maan ja taivaan välillä. Toisin sanoen, mitä mie täällä valitan, sillä olen hyvässä kunnossa, tyytyväinen itseeni, energinen ja aina valmiina kaikkeen uuteen!
No tajusin sen, että haluan olla vielä 58-vuotiaana energinen ja pirteä, sillä perintötekijät eivät ole tässä asiassa minun puolella, mikä näkyy todella nopeasti puntarilla laiskemmilla kausilla. Tiedän, että mikäli liikkuminen vähenee, mutta vanhat ruokatottumukset pysyy, niin peli on pelattu."
Nämä olivat mietteet joulukuun alussa 2010, kun kävin puntarilla ja näin painon taas nousseen 95 kiloon. Kuulin kaverilta, että Atkinssin dieetti on erilainen vaihtoehto, eikä tarvisi tuskailla nälän tunteen kanssa, joten tietysti kaikesta uudesta innostuvana aloin ottamaan selvää riskeistä ja ruokavaliosta ja ennen kuin huomasinkaan oli jääkaapin sisältö muuttunut rasvaksi ja proteiineiksi.
Hieman skeptisenä aloin toteuttaa dieettiä ja jätin hiilihydraatit minimiin. Alku oli tietysti vaikea, sillä ei ollut tietoa dieetin vaikutuksesta ja kaiken hyvän ja makean jättäminen kokonaan pois tuntui vaikealta, (sillä kerranhan täällä vain eletään, joten miksi en nauttisi siitä täysillä) eikä asiaa paljon auttanut väsymys ja heikko olo, joka seurasi hiilareista luopuessa. Olin kuitenkin päättänyt, että periksi en anna, vaan kuukauden sinnittelen. Asiat alkoivat muuttua, kun olo alkoi tuntumaan energiseltä ja uusi ruokavalio tutummalta, eikä kiinnostusta uutta elämäntapaa kohtaan vähentänyt se, että 17 päivän jälkeen paino oli pudonnu 95 kilosta 86 kiloon ja "ähkysyömisen" aiheuttama turvotus oli poissa.
Nyt on kuukausi kulunut aloituksesta, eikä vähähiilihydraattinen elämäntapa tunnu enään vieraalta ja vaikealta vaan mielenkiintoiselta haasteelta. Reseptejä netistä löytyy mielinmäärin ja aloituksen kananmunat ja pekoni ovat jääneet vähemmälle uusien kokeiluiden myötä.
Samojen asioiden kans painiville suosittelen lämpimästi
Niin hengessä mukana :)
VastaaPoista