sunnuntai 9. tammikuuta 2011

Elämäntyylin aloituksen haitat..

Tietystikki ajattelin, että ainoat ongelmat on siinä, etten saa syödä leipää, enkä makaroonia tai niin rakkaat suklaa ja juustonaksut pitää myös jättää pois oluesta nyt puhumattakaan.

Aluksi kaikki tuntui tietysti helpolta, koska oma motivaatio oli tosi korkea ja paino putosi tosi äkkiä. Ongelmaksi nousi se, että viikonloppuna avovaimon ja lasten luona ollessa  ruuan tekemisestä tuli todella työläs prosessi, sillä lapset syö tiettyä, vaimolle siihen vielä vähän lisukkeita ja itselle jotain aivan muuta. Eli seuraava liike oli vaimon ruokavalion muuttaminen tällaiseksi oikeaksi ja hyväksi:) Myös vaikea saada sukulaisille perille, etten voi syödä jouluruualla kaikkea mitä on tarjolla vaan pysytellä kinkussa ja lohessa ja yrittää selittää, että vaikka kunnon oikeaa kotiruokaa on syöty iät ja ajat, eikä perunaa parempaa olekkaan, niin ettei net sovi mulle.

 Innostun itse asioista yleensä täysillä ja vaimo sai myös aimo annoksen tietoa karppauksesta, ehkä jopa yliannostuksen, sillä 3 viikon jälkeen alkoi myös hänen kellossa ääni muuttua, mihin varmaan vaikutti myös välissä ollut joulu kaikkine ruokineen.

Nyt ollaan vaimon kans viikon karpattu yhdessä, mikä vähän vaikea sen vuoksi, että olen vain viikonloput kotona, mutta yhdessä uusien reseptien kokeileminen ja dieetin noudattaminen on paljon helpompaa, sillä varmaan molemmille tulee heikkoja hetkiä, mutta yhdessä on helpompi pysyä tämä alku vahvana

Päivällä tehtiin texmex kanaa, mikä vei kielen mennessään. Jos edustaisin yksin tässä perheessä tätä elämäntapaa, niin laiskuuttani taitaisi jäädä hienot reseptit kokeilematta ja söisin munia, pekonia, juustoa ja nakkeja, joten tässäki asiassa tiimityö on eduksi.

Seuraava operaatio on lähimmäisten käännyttäminen, ettei tarvi selitellä seuraavassa joulupöydässä:)

4 kommenttia:

  1. Vaikeaa on muun anopillaki ymmärtää, että me ei miehen kanssa syödä ennää perunaa jne. Noh, eilenkin kun mentiin syömään anoppilaan oli tarjolla spagettia. Pakkohan sitä oli vähän ottaa, kun kerran tarkotuksella oli meillekki asti tehny ruokaa.. Hmph.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista. Tähän ongelmaan tulee varmaan törmäämään vastaisuudessakin. Mie ratkaisin tuon anoppiongelman puhumalla hänetkin karppikuurille ja nyt se on ollu jo vajaan viikon innoissaan mukana!!:) kannattaa kokeilla samaa taktiikkaa;)

    VastaaPoista
  3. Kiva kuulla, että odottelet:) Onhan tänne mukava purkaa ajatuksia uudesta ja jännittävästä.

    VastaaPoista